Keinuin kovempaa kuin koskaan. Pelkäsin, mutta keinuin silti. Pojat haukkoivat henkeään, vaikka olivat juuri pakottaneet minut tähän. Vili huusi, että pitäisi pysähtyä, mutta tahdoin näyttää, että minä pystyn mihin vaan. Sitten ketju irtosi. Se vain irtosi. Putosin kovassa vauhdissa suoraan hiekalle. Turvahiekka voisi toimia, ellei keinun alle olisi tuotu korokkeeksi isoja kiviä metsästä. Pojat juoksivat luokseni ja Vili alkoi itkeä. Sitten pojat lähtivät juoksemaan ja jäin yksin. Minua pyörrytti ja sattui. Makasin maassa, enkä liikkunut. 

Kun avasin silmäni, äiti oli edessäni. Hän oli nostamassa minua, mutta laskikin minut maahan, kun huomasi minun olevan hereillä. Näin pojat äidin takana. Vili itki vieläkin. Muut olivat hiljaa. Minuun sattui. Äiti sanoi, että täytyy lähteä sairaalaan. Hän oli tullut autolla puistoon ja kantoi minut keinulta auton takapenkille. Pojat eivät tulleet mukaan. Silmäni eivät meinanneet pysyä auki, ja äiti koitti hätyytellä minua pitämään itseäni hereillä. Sairaalassa kerrottiin, että olin saanut aivotärähdyksen, ja minun tulisi jäädä sairaalaan yöksi seurattavaksi. Äiti jäi kanssani. Hän soitti Jurille töihin, että menisi kotiin Vilin kanssa. 

Muistan hetken todella tarkasti. Siitä on nyt tasan 8 vuotta. Päivälleen. Tunnustelen otsaani. Arpi tuntuu vielä. Saan ajatuksesta vieläkin kylmiä väreitä. Oveeni koputetaan. Äiti kävelee sisään ja laskee kädet hartioilleni. Tapansa mukaan hän katsoo mitä piirrän ja hieroo hieman hartioitani. Hän kehuu työtäni ja suukottaa päälakeani. Kävellessään pois hän huikkaa, että pian on ruoka. Lasken kynän pöydälle, ja otan kännykän pöydän reunalta. Riisun housuni, niin että minulla on vain alushousut päälläni. Nostan t-paitaani hieman ja nappaan muutaman kuvan. Sen jälkeen laitan housut takaisin. Lysähdän sängylle. Jaan kuvan Instagramissa ja kirjoitan kuvatekstiin jotakin positiivisuudesta ja itsensä rakastamisesta. Loin body positive- sivun muutama kuukausi sitten, ja olen päivittänyt sinne kuvia itsestäni noin kerran kahdessa viikossa. Vielä 4 kuukautta sitten käytin XL-koon vaatteita, mutta nyt olen joutunut pyytämään, että äiti ostaisi minulle pienempiä alusvaatteita. Hän ostaa kuitenkin vain kuviollisia mummopikkareita Prisman alekorista, vaikka olen jo kauan toivonut stringejä. Kaikilla muilla luokan tytöilläkin on. Puhelin piippaa ja huomaan, että joku on laittanut minulle viestin Instagramissa. Avaan sen: ”Moi”. Vastaan samalla tavalla. ”Mitä kuuluu, typy?”, hän kirjoittaa. Kiinnostukseni herää, ja menen katsomaan hänen tilinsä. 16-vuotias, ihan hyvännäköinen. Vähän rusketusta ja tyylikkäästi leikatut ananas- hiukset. Vastaan että hyvin menee. Hän sanoo, että kiva juttu. Äiti huutaa minut alas syömään, ja jätän kännykän sängylle. 

Vili istuu jo pöydässä, äiti on hätyyttelemässä Juria alas. Juri on jo 31-vuotias, ja majailee vieläkin kotona. Pelaa kaiket päivät. Vili täytti eilen 17. Juri lysähtää vihdoin pöytään ja äiti alkaa lappaa ruokaa omalle lautaselleen. Otan salaattia. Hieman kalaa, mutta en paljoa. Vähän auringonkukan siemeniä. Vili on ottanut lautaselleen ison kasan makaronia, ja lautasen reunalle ihan pienen palan lohta. Hän nyrpistelee nenäänsä sillekin. Vili ahmii jo ruokaansa, vaikka hyviin tapoihin kuuluu odottaa, että muillakin on ruoka. Juri selaa kännykkäänsä ja juo kokista. Hän ottaa samalla kalaa, mutta puolet siitä tippuu pöydälle. Hän vilkaisee sitä, mutta ei siivoa. Hän pistää lusikan takaisin kulhoon ja äiti noukkii huokaisten kalan pöydältä omalle lautaselleen. Sitten aloitan syömisen. Ruoka on hyvää. Makaroni voisi olla hyvää myös, mutta tämä kelpaa minulle hyvin. Ehkä otan vielä pienen palan ruisleipää, mutta en laita voita. Vili lähtee pöydästä ensimmäisenä. Hän hakee huoneestaan mopokypärän ja lähtee ovesta ulos. Jurikin lähtee pöydästä, syötyään noin puolet ruoastaan. Minä jään äidin kanssa kaksin ja siivoamme lopuksi pöydän. 

16-vuotias Valtteriboy76 on laittanut viestiä. Hän on hätääntynyt, minne olen mennyt. Vastaan, että takaisin ollaan. Hän ei kuitenkaan enää vastaa. 

Kuuntelen, kun äiti avaa television alakerrassa ja suljen oven. Siirrän lipaston oven eteen niin, että ovea ei saa auki. Avaan ikkunan, kaivan alalaatikosta tupakka-askin ja sieltä yhden savukkeen. Sytytän sen ikkunalla ja istahdan ikkunalle niin, että jalkani roikkuvat ulkopuolella. En polta melkein koskaan, mutta nyt on sellainen fiilis.

Tiellä kävelee iso porukka. Vähän minua vanhempia. Tunnistan yhden meidän koululaiseksi. 9-luokkalainen Mikael. Joku näkee minut ja huutaa jotakin. En saa mitään selvää. 

Oveeni koputetaan. Pudotan röökin nopeasti ikkunasta ja ryntään avaamaan oven. Äiti hymyilee oven takana, ja kysyy, haluanko kaakaota. Pudistan päätä. Hän nyökkää ja palaa takaisin alas. Joskus mietin, nauttiiko hän elämästään. Hänellä on kaksi poikaa, joita ei koskaan näe. Ja sitten hänellä on minut. En ole hyvä koulussa, niin kuin kaksi aikaisempaa. En puhu paljoa. Olen usein kuullut, että minuun on vaikea saada kontaktia. 

Kello alkaa lähestyä 8 ja päätän mennä suihkuun. Riisun vaatteeni huoneeni lattialle ja kietaisen harmaan kylpytakin päälleni. Nappaan kännykän sängyltä taskuuni ja kipitän alakertaan. Päätän sittenkin laittaa itselleni ammeeseen veden. Otan kylpyhuoneen kaapista kauan säästämäni kylpypallon ja pudotan sen kuumaan ammeveteen. Laitan pari kynttilää palamaan, ja sammutan valot. Haluan rentoutua täysin. Laitan vielä kännykästä Beethovenia soimaan. Kaikki on täydellistä. Istun ammeeseen, nojaan ammeen reunaan ja suljen silmäni. Puhelin piippaa. Valtteriboy76 on laittanut viestin:”Mitäs söpöliini?”. Minua hymyilyttää ja kerron Valtterille olevani ammeessa. Hän pyytää minulta kuvaa, ja lähetän kuvan varpaistani. Hän pyytää enemmän. Epäilen, ja kysyn mitä hän aikoo tehdä sellaisella kuvalla. Hän kehuu minua kauniiksi. Minua hymyilyttää ja koko kehoni on jännittynyt. No mikäs siinä. Lähetän kuvan ylävartalostani. Kuluu hetki. Siten hän laittaa minulle kuvan. Omasta peniksestään. Minä hätkähdän, mutta jalkojeni välissä alkaa tykyttämään. Tuntuu hassulta. Hän pyytää lisää. Hän tahtoo kuvan minusta kokonaan. Alasti. Minua jännittää, mutta kävelen kylpyhuoneen peilille. Katson itseäni peilistä. Olen kaunis. Olen todellakin kaunis. Miksi en lähettäisi Valtterille kuvaa itsestäni? Mielestäni ansaitsen tulla nähdyksi. Otan kameralla kuvan itsestäni, ja pulahdan takaisin ammeeseen. Lähetän kuvan. En peittele mitään. Hän vastaa minulle taas kuvalla. Käteni ohjautuu haarojeni väliin ja rentoudun. Lasken kännykän ammeen viereen, kun Beethoven jatkaa kauniita sävelmiään.  

Äiti koputtaa oveen ja hätkähdän. Pistän silmät kiinni ja nojaan ammeen reunaan. Äiti avaa oven, ja kysyy, haluaisinko jotain. Kuittaan tarvitsevani vain omaa aikaa. Valtteriboy76 ei enää laita viestiä. 

Herään aamulla aikaisin ja katson viestini läpi. Valtterilta on tullut aamutervehdys, joka hätkäyttää minut. Hän seisoo alasti vessassa, ja on ottanut kuvan peilin kautta. Hän hymyilee. Hän on oikein komea. Kuitenkin kuva hieman ahdistaa. En vastaa. 

Kello 12 toista Valtteri kertoo, että hänellä on lounasaika, ja että hän tarvitsisi hieman silmäruokaa. Hymähdän ja kapuan alakerran sohvalta omaan huoneeseeni. Kysyn, mitä saisi olla, ja hän vastaa, että mitä vain. Nautin saamastani huomiosta, ja pidän ajatuksesta, että joku katselee minua ihaillen. Otan paidan pois, ja lähetän kuvan rinnoistani. Hän sanoo minua kauniiksi ja sanoo rakastavansa minua. Ajatus naurattaa minua. Jälleen kerran raahaan lipaston oven eteen ja lösähdän sängylle. Pyydän häntä lähettämään kuvan itsestään. Hän sanoo, ettei juuri nyt pysty, mutta lupaa illalla tehdä sen.